Lumi, valkeaa hyvää... vai pahaa?
Telemarkkajat liikkuvat paikoissa, joissa nautinto tulee koskemattomuudesta, laskujen haastavuudesta ja hyvästä lumesta. Tämän nautinnon saavuttaminen vaatii liikkumista paikoissa joiden turvallisuusriskit on osattava tiedostaa ja tunnistaa. Takamaastoissa liikkuessa olosuhteiden ja lumen tuntemuksen merkitys kasvaa.
Tekstiä on paljon mutta niin on asiaakin. Lumen liikkeiden ennustaminen vaatii suuren määrän kokemusta ja harjaantumista. Kannattaa siis silloin tällöin pysähtyä ja tuumia. Muista, että takamaastossa liikut aina omalla vastuullasi ja teet itse omat valintasi.
...pieni ihminen on vuorilla vieraana...
Offareihin liittyy aina useita riskejä kuten kaatumisten aiheuttamat ruhjeet ja loukkaantumiset tai lumivyöryt. Mahdollista on toki myös eksyä tai joutua sään armoille. Lumivyöryvaara on näistä varmasti arvaamattomin ja vaikeimmin havaittavissa. Takamaastoissa liikuttaessa on jatkuvasti pystyttävä lukemaan lumen koostumusta siinä näkyviä muutoksia, kuten halkeamia tai "humpsahduksia".
Lumivyöryn syntymiseen vaaditaan kolme tekijä
- On oltava lunta
- Rinteen jyrkkyys oltava yli 25º mutta suurin vaara kun jyrkkyys 30º-35º
- On oltava talvenomaiset olosuhteet eli lumessa erilaisia lumikerroksia
...paras lumi on lempeän pehmeää...
Lumivyörytyyppejä on kaksi irtolumi- ja laattavyöry
Irtolumivyöry tarkoittaa lähinnä irtonaisen lumen valumista jyrkissä rinteissä runsaan lumisateen tai kevään lämmön aiheuttamana. Tälläinen vyöry ei tarvitse hiihtäjää laukaisemaan sitä. Irtolumivyöryjen näkyminen rinteessä ei kuitenkaan suoraan tarkita yleistä vyöryvaaraa.
Laattavyöry on näistä se vaarallisin. Laattavyöry alkaa räjähtävällä nopeudella ulkopuolisen voiman, kuten hiihtäjän, vaikuttaessa ns. "hotspotin" vaikutusalueelle. Vyöryn yläreuna irtoaa leveältä matkalta vaakasuorassa ja vyöryn yläreunan syvyys riippuu heikoimman lumikerroksen paikasta, usein kaikki lumet voivat irrota maahan saakka.
Laattavyöryn alkamiseksi tarvitaan kaksi tekijää: ensiksi erilaisia lumikerroksia, joista jossain kerroksessa on lumikiteissä heikompi koheesio (koheesio=ainetta koossa pitävä sisäinen vetovoima) ja lumi on irtonaisempaa ja pehmeämpää vain hyvin ohuessakin kerroksessa lumen sisällä. Toiseksi lumen päällimmäisissä kerroksissa täytyy olla jännitteitä, joiden takia lumikerrokseen tulee syvyyssuuntainen halkeama ja kerroksen sisäinen kontakti pettää ja alapuolinen lumimassa irtoaa vyöryksi.
Varoitusmerkkejä maastossa
- Onko näkyvissä tuoreita laattavyöryjä? Tarkasta vyöryn yläreuna, ettet sekoita päärynämäiseen irtolumivyöryyn, joka siis lähtee pistemäisesti alkuun. Vältä tällöin jyrkkiä paikkoja. Katso myös onko vanhat jäljet tuulen tuivertamat.
- Tuntuuko tai kuuluuko ”humpsahduksia”? Jos lumi asettuu, eli humpsahtaa n 15° rinteessä – vaara! Tasaisella humpsahdukset eivät vielä kerro vaaroista.
- Lumi rakoilee. Nopeita ohuita halkeamia syntyy lumeen siinä liikuttaessa.
Lumivyöryn todennäköisyyteen vaikuttavia seikkoja on kaksi
Vyöryn todennäköisyyteen vaikuttaa MAASTONMUOTO ja SääOLOSUHTEET aiemmin ja sillä hetkellä. Maastonmuoto on suurin yksittäinen tekijä vyöryvaaran suhteen.
Maastonmuoto
Kun rinne on KUPERA eli laskija ei näe rinteen jyrkkenemisen vuoksi paikkaa, johon on laskemassa. Kuperan kohdan jyrkkenevä kohta on vaarallisin, ja vaara lisääntyy mitä pidempi rinne kuperan kohdan alla on. Vaihtelevan jyrkkyinen rinne on turvallisempi ja kuperia kohtia kannattaa kiertää.
Toinen vyöry herkkä muoto on KATTILA. Kattilan yläreunaan yleensä muodostuu lippa. Lippa tai lipalta alas hyppääminen, eivät sinänsä ole vaarallisia. Vaarallisin paikka on koveran rinteen jyrkin kohta, eli yleensä yläreunassa lipan alapuolinen alue. Kattilaan mennessä ei koskaan pidä ”traversoida” eli siirtyä ylälaidassa poikittain kattilan yläreunaa. Aina pitäisi lähteä suoraan alas siitä kohdasta, johon kattilassa menee tai vaikka kaatua siihen.
Sääolosuhteet
Sään vaikutusta ei voi tietää, ellei seuraa alueen säätiedotuksia jo ennen tuloa. On siis haettava säätiedot internetistä, lehdistä radiosta tai jos mahdollista niin paikallisilta oppailta. Heiltä saa juuri hiihtoa ajatellen parhaat tiedot.
Runsas lumisade ja tuuli yhdessä aiheuttavat suurimman osan vyöryistä. Tarvitaan ensin lumisade, joka tuo paljon lunta lyhyessä ajassa, sitten sateen aiheuttanut matalapaine siirtyy, sade loppuu ja korkeapaine tuo kylmää. Lumikerroksen kosteuden haihtuminen aiheuttaa kuuraa lumen pintaan. Ilmanpaineen muutokset tuovat tuulta, joka vie kuuran ja irtolumen. Tuulen voimasta irtolumen kiteet hajoavat vielä pienemmiksi ja tämä ns. lumijauho (vindmjöl) kasaantuu suojapaikkoihin. Tuulettomassa kelissä satanut lumi on vaaratonta, koska siinä ei ole jännitteitä, sen sijaan tuulen tuomat lumijauhokasat suojaisissa paikoissa sisältävät paljon jännitteitä. Ne olisivat lumimääränsä vuoksi ihanteellisia laskupaikkoja, mutta vyöryn suhteen vaarallisimpia.
Nopea lämmön nousu lisää riskiä. Keväisin Alpeilla auringon noustessa yhä korkeammalle, aiemmin varjoisissa paikoissa olleet alueet lämpiävät nopeasti. Lumen pinnalla pitää olla "teepaitaolosuhteet", jotta ilmiö olisi mahdollinen. Alpeilla yleensä lounaan suuntaisissa rinteissä esiintyvä ilmiö. Norjassa taas matalapaine saattaa aiheuttaa samanlaisen nopean lämpiämisen vaikuttaen kaikkiin ilmansuuntiin oleviin rinteisiin, mutta itäiset rinteet ovat yleensä vaarallisimpia.
Ryhmän toiminta ja pelastautuminen
Muistathan että takamaastoihin ei pidä koskaan mennä yksin. Hyvä ja toistensa taidot tunteva ryhmä kokee yhdessä hienoja hetkiä. Toimivan ryhmän kaikki jäsenet omaavat tietyt perustaidot niin itse hiihtämisestä kuin lumiturvallisuudesta. Ryhmän johtaja vastaa mahdollisen pelastamisoperaation etenemisestä.